Emme ole vatsani kanssa kavereita

Katsotko koskaan aamulla peilistä vatsaasi ja mieti kuinka paljon vatsasi kasvaa päivän aikana? Kuinka paljon jo pelkkä aamupala tuo turvotusta vatsaan? Katselin tänään peilistä omaa mahaani, joka näytti huomattavasti pienemmälle kuin illalla peilistä katsomani löllykkä. Olisi tehnyt mieli jättää aamupala väliin ja lähteä töihin litteämmällä vatsalla.Onneksi järki puuttui peliin. En olisi jaksanut edes matkustaa ilman aamiaista. Ei ihminen voi elää ilman ruokaa, tai ainankaan minä en voi.
Syvät, vatsaa litistävät vatsalihakset pitäisi pistää töihin. Mistä vaan saisi intoa aloittaa vatsalihasliikkeiden tekeminen? Miksi litteämmän vatsan tavoittelu ei kuitenkaan tarpeeksi motivoi?

Aamulla myöhästyin juuri ja juuri junasta. En löytänyt pyörälleni parkkipaikkaa. Haluan kiinnittää pyöräni johonkin tolppaan aamuisin töihin lähtiessä, mutta tänä aamuna rautatieaseman kaikki tolpat olivat varattuja.
On siinäkin syy myöhästyä.
Myöhästyin suunnittelemastani töihintuloajasta. Olen siis illalla tunnin pidempään.Ulkona on niin ihana ilma, että odotan kotiin pääsyä ja pitkää peruskuntolenkkiäni. Muutaman päivän kateissa ollut Ipod päätti onneksi aamulla kaivautua piilostaan, jossa se oli jo useamman päivän ajan piileskellyt ja aiheuttanut minulle surua. Luulin jättäneeni sen junaan. Tänään saan siis musiikkia lenkille!

Työpäivä menee tänään pallokuviossa. Trikoovaatteet on niin parhaita kun ne mahtuu päälle (ja näyttää ihan hyvältä) vaikka olisikin lihonnut reilusti vaatteen ostohetkestä