Päätin tänään laittaa lenkille sykemittarin päälle. Kello miulla on ranteessa yötä päivää, mutta lähetinvyö on tainnut olla viimeeksi päällä yli vuosi sitten. Pelkään että lenkillä alan liikaa keskittyä mittariini ja unohdan kuunnella omia tuntemuksiani. Sykemittari on kuitenkin vain kone, omat tuntemukset kertovat paljon enemmän missä mennään.
Itselleni tärkeimpiä asioita lenkkeillessä ovat ehdottomasti hyvät lenkkarit, istuvat sukat sekä kunnon urheilurintsikat. Sykemittari tulee kaukana kaikkien näiden takana.
Juoksin tänään pätkiä. 3x10min 4 min kävelypalautuksella (+lämmittely ja jäähdyttely).Pyrin juostessani
pysymään vauhtikestävyysalueellani (eli olen hengästynyt ja juokseminen väsyttää, mutta en kuitenkaan mene niin kovaa kun pääsen). Viimeisen pätkäni viimeiset 3 min päätän testata itseäni ja nostan sykkeeni 20 iskua ylemmäs.Tämän jälkeen olen aivan sippi. Jäähdyttelyn jälkeen hilaan takapuoleni 6 kerrokseen. Rappujen yläpäässä taas hengästyttää
Istuskelen hetken kotona lattialla, hilaudun suihkuun ja palkitsen itseni saippualla.
Päätän juoda hieman vehnänorasmehua. Irvistelen ja toivon oikeasti vihreän tökötin puhdistavan elimistöäni. Oli sen verran pahaa.
Nautin lenkin jälkeisestä olostani turhan kauan, sillä huomaan olevani melkein myöhässä töistä. Nopeasti vaatteet päälle, pikkaisen ripsaria ripsiin ja ruokaa reppuun. Polkupyöräilen melkoista vauhtia kaupungin läpi, taas hiki. Oon minuutilleen tasalta töissä. Tajuan ottaneeni vain puolet eväistä mukaan (maitorahkan ja kukkakaalin). Parasta on kuitenkin kun oon ollut jo jokin aikaa töissä ja huomaan että myös sepalus on jäänyt kiireessä housuista auki.
Kiitos hyvän lenkin, tänään ei tee mieli karkkia. Tai ainankaan vielä.
Ainiin, piti jo alussa toivottaa kaikki uudet lukijat tevetulleiksi. Teen sen nyt. Sydämellisesti tervetuloa seuraamaan miun toilailuja.