Muuttamisen tuskaa.

Kuinka paljon voi opiskelija-asuntoon ihminen kerätä tavaraa? Huokaus, onneksi tänään on ollut vapaapäivä kaikkien romujen läpikäymiseen. Toisaalta muutto tekee vaan tavaramäärälle hyvää, saa karsia turhia pois rankalla kädellä. Huomenna, hei hei Hämeenlinna.

Uusi koti, jossa voin maata sohvalla (kunhan se elokuussa tulee), juoda terveellisiä smoothieita Iittalan Aino Aalto -laseista ja lukea tänään ostettua Andre Agassin elämänkertaa. Tän voimalla jaksan taas pakata.

    

Kuvat Asko, Iittala, Suomalainen kirjakauppa

tavoitevaate

Kaapista löytyy vaatteita joita haluaisi käyttää, kaamea totuus vain on ettei ne mene päälle vaikka kuinka pinnistää vatsaa pienemmäksi. Nämä vaatteet tulevat olemaan tavoitteita.

Ostin tämän mekon itseasiassa tänään viikonlopun häihin. Ei vaan mene takapuolesta läpi. Niin, mitä menin ostamaan ilman sovitusta. Sovitin tänään varmaan 30 mekkoa ja päädyin tähän sovittamatta 10 min ennen bussin lähtöä. Mekko sopii hyvin ylävartalosta, tavoite tulee olemaan takapuolen mahduttaminen mukaan. Ei ihan onnistu viikonlopuksi.

Kohtasin ikävän tilanteen tänään eräässä kaupaan. Mennessäni sovittamaan myyjä kysyy minkä koon valitsin. Sain mekon päälle ja materiaali tuntui ikävälle (tiedossa on  viikonloppuna 28 astetta lämmintä, joten mitään tunkkaista mekkoa en halua). Tullessani sovittamasta myyjä kysyy mitä tykkäsin mekosta ja vastasin etten tykännyt materiaalista. Seuraava kommentti sai suuni auki "On meillä sitä isompaakin kokoa". Ei ollut koosta kiinni. Tuli paha mieli, muutenkin kun ei ole sinut oman vartalonsa kanssa.

Muutto

Muuttoon aikaa 2 päivää. Tavaroiden pakkaaminen alkaa pikkuhiljalleen tulla korvista ulos, varsinkin kun joutuu iltaisin tekemään työpäivän jälkeen kaiken homman. Onni on kuitenkin oma uusi koti. En voi sietää vanhaa asuntoani ja odotan vain pääseväni pois.

Asuin edellisen vuoden halvassa soluasunnossa. Oikeastaan ei ollut tarkoitus asua siinä kuin viime kesä, mutta monen mutkan jälkeen jäinkin vielä talveksi. Virhe ratkaisu. Kesän sain asua yksin, syksyllä asuntoon muutti toinen tyttö. Alkuun yritin aina tervehtiä kun tulin sisään asuntoon, mutta koska en koskaan saanut vastausta lopetin yrittämisen. Emme ole puhuneet sanaakaan koko talvena. On ollut aika ahdistavaa. Aloin pikkuhiljalleen eristäytyä huoneeseeni aina kun olin kotona. En käyttänyt keittiötä (koska se oli niin likainen), hoidin asiani yleisissä tiloissa vain silloin kun tiesin olevani yksin,.

Eräänä päivänä sain kännykkääni viestin joka meni sanasta sanaan näin: Saako asuntoon tulla koira? Ajattelin että joo saa tulla, en ole allerginen ja pidän koirista. En vaan ymmärtänyt että koira tuli jäädäkseen, luulin että vain käymään. Siinä sitä sitten oltiin, minä, kämppis ja koira. Aina kun" kämppikseni" oli poissa koira haukkui pienessä huoneessaan yksin, öisin koira hyppi ovia vasten. Hei,hei yöunet. Kevät kului, siedin tätä menoa tietäen että kesällä saadaan meidän herrasen kanssa asunto. Koulut loppuivat, tyttö muutti koiransa kanssa pois. Tilalle asuntoon tuli asumaan tytön äiti kahden kissansa kanssa. Opiskelija-asuntoon, kyllä. Kysyttiinkö minulta kissoista? Ei. Mitä jos olisin allerginen? Myöskään äiti ei puhunut minulle mitään.

Sanoin samalla viikolla asuntoni irti (muutamaa kuukautta aikaisemmin kuin oli tarkoitus) ja tässä ollaan vihdoinkin muuttamassa omaan kotiin.

Luulen että saan ihanasti rauhoitettua elämääni kun saan avaimet uuteen kotiin.

Poing, poing, poing

lindex

Lenkillä näkee vaikka miten pukeutunutta ulkoilijaa. Tärkeintä ei ole vaatteiden hinta, eikä ulkonäkö vaan se miten itse viihtyy lenkkiasussaan. Tänään kiinnitin kuitenkin huomiota erään naisen mielenkiinoiseen juoksuasusteeseen. Lenkkarit,sukat,shortsit ja kolmiomallinen bikiniyläosa. Auts, teki jo pahaa pelkkä katsominen. ponig, poing,poing. Tuijotin pomppivia rintoja ehkä turhankin kauan ja käännyin vielä katsomaan olkani yli että näinkö oikein. Onhan se mukavaa maksimoida lenkillä rusketus, mutta rinnat kärsii pahasti tuollaisesta pomppimisesta.

Itse en mene lenkille edes perusurheilutopissa vaan tukitason täytyy olla paras mahdollinen. Miulla tulee ainankin rinnat kipeiksi jos erehdyn laittamaan matalan tukitason topin päälleni. Matalempaa tukitasoa tulee käytettyä esim. kävelylenkillä, rauhallisilla ryhmäliikuntatunneilla jne. Jos johonkin urheiluvaatetuksessa tulee panostaa niin ehdottomasti hyviin kenkiin ja kunnon urheilurintsikoihin.

Katselin tästä näystä hämmentyneenä Shock absorberin kotisivuja ja silmiini osui tieto: Rinnat venyvät 1-3mm vuodessa. Tavalliset rintsikat vähentävät rintojen liikettä 36% kunnon urheilurintsikat 79%.

shock absorber

Paljonkohan kolmiobikinit tukevat ja vähentävät rintojen liikettä?

Lomaa odotellessa

Ulkona on lämmin, vihdoinkin.Odotan innolla että pääsen illalla laittamaan rullaluistimet jalkaan ja ilta-aurinkoon nauttimaan lämmöstä. Olinpa niin fiksu tyttö aamulla että laitoin jalkaan farkut. Arvatkaa kuinka miun jalat hikoilee?

Kävin ostamassa työkavereille päivänpiristykseksi makeaa. Syy herkun ostoon oli tuo -30% lappu. Miulla on niin mukavia työkavereita, että joskus pitää kahvin kanssa tuoda jotain mikä piristää työpäivää.

Omat eväät olivat terveelliset. Salaattiruuan kanssa piimää, jälkkäriksi lohkeavaa luonnonjugurttia ja välipalaksi kotimaisia tomaatteja.

Oon todella huono juomaan nesteitä. Saatan huonoimmillani juoda vain puoli desiä päivässä. Nyt oon pyrkinyt juomaan vähintään yhden kivennäisvesipullon päivässä muiden juomisten lisäksi. Kivennäisvesistä valitsen vielä veden jossa on natriumia, jotta neste imeytyy paremmin.
Toivon että miun iho-ongelmat vähenisivät kun muistan juoda enemmän.

Nyt vielä tän miun kahvitauon jälkeen jatkan työpäivän viimeiset 2,5 tuntia ja sitten junalla taas kotia kohti.

Juoksumotivaatiota kaupasta?

Ostin itselleni juoksumotivaatiota tänään, uudet Niken shortsit. Turhan lyhyet miun bulgarialaisen painonnostajan kintuille, mutta ihan toimivat trikoiden kanssa. Kerrospukeutuminen antaa kivan pienentävän vaikutuksen.

Mie innostun treenaamisesta aina kummasti kun saan uudet treenivaatteet, harmi ettei rahapussi kestä viikottain uusien vaatteiden ostamista. Tän viikon motivaation hinta 14 euroa.

Seuraava kuva on esimakua tän viikon suurimmasta jutusta, muutosta

hahaa, mahduin muuttolaatikkoon

M vai L?

Olen odottanut alennusmyyntejä koko kesän. Olen yrittänyt olla ostamatta mitään alkukesästä, jotta en pettyisi kun tuotteet tulevat alennukseen. Työssäkäyvän opiskelijan budjetilla on helpompaa shoppailla kun tuoteiden hintalaput on merkitty punaisella.
Helsinki, työkaupunkini, shoppailumielessä ei kai voi olla parempaa. Zara ja Stockmann.

Ostoslistallani oli
- Iloisen värinen pitkähihainen/helmainen ohut paita jota olisi kiva käyttää farkkujen kanssa.
- Hihaton, pitkähelmainen, tyylikäs paita.
- Löysä 3-4 osahihainen yksivärinen paita
-Mekko häihin

Olin katsellut kyseisiä vaatteita jo normaalihinnoilla ja tiesin mitä menin hakemaan. Kolme ensimmäistä paitaa olivat Zarasta. Jäljellä oli vain kokoa XS,S ja XL.Ihmettelin että pienet koot ovat jääneet hyllyihin, kun kaikki muut shoppailijat tuntuivat pieniltä ja siroilta pikku shortseissaan ja gasellinsäärissään.
Sain vain tyylikkään valkean hihattoman paidan koossa L. Olisin halunnut M:än. Onko järkevää ostaa paita siinä koossa mikä nyt on sopiva? Vai siinä joka toivottavasti hetken päästä on sopiva?

En vieläkään ole tottunut ostamaan L-koon vaatteita. Aina sovituskoppiin vien koon M. Jos L tai numerossa 42 ei mahdu päälleni en tuotetta osta. Kieltäydyn olemasta sen kokoinen että tarvitsen noin ison koon.

Päivä oli tänään melko rankka. Töitä oli paljon ja hirveästi jäi hommaa odottamaan työpöydälle huomista. Kauhea stressi päällä koko päivän. Istun vasta nyt junassa ja taidan olla kotona vasta puolen kahdeksan pintaan. Pitkä päivä. En taida tänään jaksaa lähteä lenkille, tekee mieli vaan mennä ja käpertyä meidän herrasen kainaloon. Tuntuu lusmulle.

Laitan vielä kuvaa junaherkuista

Karkit roskiin

Uusi viikko taas käynnissä, juhannus takana ja terveelliset elämäntavat edessä. 10 päivää seuraavaan karkkityövuoroon, joten päätän olla siihen asti täysin ilman karkkia. Kun on saanut alle pitkän pätkän erossa noista sokerisista lisäainepalleroista, on helpompaa olla jatkossa ilman.

Tänä aamuna olo oli kauhea, suussa maistui pahalle ja mielikin maassa. Kroppa kyllä ilmoittaa milloin se on saanut liikaa sokeria.

Aamun kruunasi myöhästyminen junasta. Bussilla olin 20 minuuttia töissä myöhässä. Onni on liukuva työaika. Olin myös varannut neulottavaa tunnin työmatkalleni, no jätinpä sitten toisen puikon kotiin. Ei hyvä. Toivottavasti tää päivä tulee muuten olemaan parempi. Alennusmyynteihin pääsyä odotellessa.

Lounaaksi karkkia

Sillä välin kun Ipod latautuu voin päivitellä päivän kuulumisia.

Tosissaan lounaaksi karkkia, en kestä. Taas nyt illalla on helppo miettiä että olisi pitänyt jättää se ensimmäinen ottamatta. Töissä täytin karkkeja purkkeihin, vaistomaisesti laitoin ohimenevät namit suuhuni. Pureskelin, nielaisin ja sitten vasta tajusin mitä olin tehnyt. Sen jälkeen teki vain enemmän ja enemmän mieli karkkia. Ja söin ja söin ja söin. Voin pahoin. Pitää ottaa itseään niskasta kiinni. Tuo kakkostyöni karkkien kanssa on hieman hankalaa, varsinkin kun olen todella perso makealle.

Onneksi olin aamulla reipas ja pyöräilin töihin 16 km. Nyt ajattelin vielä lähteä rullailemaan tuonne kauniiseen ilta-aurinkoon. Parin päivän takaisesta juoksulenkistä on polvet ja nilkat todella kipeinä. Toivottavasti rullailu kulkee. Taidan odotella painon putoamista ennen seuraavaa lenkkiä.

Nyt rullat jalkaan ja menoksi! 

Ps. Kuvia blogiin tulee pikkuhiljalleen. Kamerasta löytyy vaikka mitä otoksia, mutta kun tässä MacBookissa kun ei tuota muistikortin lukijaa ole, niin pitää odottaa työkoneelle pääsyä.

Vaa´an pelko

En uskalla mennä vaa´alle. En vain uskalla. En halua nähdä paljon painan. Uskottelen itselleni sen olevan alle 80 kiloa, vaikka tiedän ettei näin ole.

Onko parempi suojella itseään vai  kerralla satuttaa itseään tiedolla? Olisiko parempi odottaa kunnes tuntee itsensä terveemmäksi ja hoikemmaksi?

Terveellisiä elämäntapoja etsimässä

Kadotin terveelliset elämäntapani jo vuosia sitten. Kilpaurheilun lopettaminen, selkävaivat,työ karkkikaupassa, soluasunnossa asuminen, opiskelu, liikunnanilon kadottaminen, parisuhde, uuden työn työpaineet, kiire... Syitä oman kehon kaltoinkohteluun voisi keksiä satoja. Totuus on että olen kohdellut vartaloani kaltoin, ilman selittelyjä.

Havahduin tänään että olen ollut jo kolme viikkoa syömättä karkkia. Kova suoritus minulle. Se motivoi aloittamaan terveellisten elämäntapojen metsästyksen. Tästä blogista haluan itselleni paikan johon voin tulla kertomaan julkisesti tavoitteistani, onnistumisistani ja pettymyksistäni. En pelkää palautetta, nautin jos joku kannustaa minua. Jos luet tätä ja tunnet haluavasi kommentoida tekemisiäni, toivon että teet sen.

Tästä alkaa blogini, jossa lenkkarit eivät näytä viikosta toiseen uusilta.